Aamulla tuttuun baariin albergueta vastapäätä, ei enää tuttuja, katedraalin ohi, kaupunkia riittää neljä kilometriä, avoimelle maaseudulle, tuulee aivan helvetisti ja kylmää muutenkin, tauotta Tardajosiin, baarista kahvia ja tortillaa, Burgosin esikaupunki, ei palveluja ja paljon uusia taloja. Kolme kilometriä seuraavaan kylään, lisää kahvia ja tortillaa. Pakollinen mäki, jota hieron tuulessa kolme tuntia, suojainen taukopaikka on metri kertaa metri. Vasempaan jalkaan sattuu, huomasin, että pikkuvarpaan kynsi antoi periksi eilen. Eteenpäin, mäen huipulta Hornillos, kuvaaminenkaan ei onnistu, kun hattu ei pysy päässä tuulelta. Perillä kellotan 4,5 km keskivauhdin. Kunnallinen albergue on hieno, kohta suihkuun. Tämä oli ikävä 22 kilometriä. Tapaan Chrisin, edes joku tuttu löytyy.

First to a bar by the albergue, no friends, on the road, town streches about four kms. Open country, cold and hellish wind, without break 11 kms to Tardajos, cafe con leche and tortilla, suburb of Burgos, new houses. 3 km to next village, same procedure. Every camino must have a hill to climb, so next 3 hours up and up, wind gets harder all the time, only pitstop is about one by one meter. Left leg hurts, one nail has given up. Top of the hill I see Hornillos, even photographing is difficult for the wind. I did 22 km with 4,5 km per hour, municipal albergue is good, this was not a very happy 22 kilometers. Albergue I meet Chris, at least someone to talk to.