Vähän muistoja jälkikäteen. Albergue on kirkon sveitsiläisten vapaaehtoisten pyörittämä, alakerrassa keittiö ja suihkut, ylhäällä kolme huonetta, saan viimeisen sängyn. Paikalle pyrähtää 4 ranskalaisrouvaa pyörillä, yllättäen puhuvat englantia, Caminolla 60 km päiväreissuilla. Jaamme kokemuksia, yksi on todella kaunis ranskalaiseen tapaan. Kylästä löytyykin sotamuseo, nimellä Museo de Radiocommunication, ei tietenkään auki, pihalla tankki ja Huey. Pettyneenä palaan plazalle ja tapaan tutun jenkkilääkärin, jonka vaimo yrittää pestä vaatteita automaatissa. Parin oluen jälkeen saamme sen toimimaan. Juttelemme AI:sta ja vähän vaikka mistä. Nappaan heidät, Bobin ja kauniin Camillen mukaan illalliselle. Camille onnistuu saamaan lihaisan valkosipulikeiton ja kananmunaisen kalan, vegaanille nuo ei sovi, ronskina miehenä syön sian poskea. Nauramme jutuillemme, viini on hyvää. Otamme ryhmäkuvan. Camillea en näe enää. Hän lentää Burgosista kotiin.

Some memories. Albergue must have priest´s home some time. It is run by swiss volunteers. Ground floor, kitchen and showers, second floor three rooms. I get the last bed. Four female french bikers drop in, amazingly one of them speaks english. We share experiences, they cycle 60 km a day, too much, I can see from their faces. One of the is truly beautiful in french way. Amazingly villa has Museo de Radiocommunication, a war museum, not open, tank and Huey outside. Dissappointexd I return to plaza, meet american doctor and his wife, who is trying use automatic clothwasher. After few beers, we get it to work. MD and I talk about AI and stuff. I take them, Bob and beautiful Camille to dinner. Camille is vegan, so meaty garlig soup and eggcovered fish is no good. I eat pig´s chin. We laugh, drink wine take a group picture. I won´t see Camille again, she´s flying home from Burgos. Dinner to remember.