Aikaisten ylös, automaatista kahvia ja baanalle. Tylsää hiekkatietä eteenpäin, asfalttitien viereen tehdään autovia, traktorit ja kuorma-autot siirtelevät maata. Granon, mäellä tietenkin, on eka pysäkki. Tapaan Maryn USA:sta, korealaisen rouvan ja hämmästyttävästi Kate Perryä muistuttavan Samathan. He ovat ystävystyneet matkalla, kulkevat yhdessä. Liityn joukkoon, kuten britti Dougin. Vaihdamme Castilia y Leoniin, valtava pylväs kertoo, että enää 550 kilometriä SdC:n, juttelemme niitä, näitä, kerromme itsestämme. Kyliä ja taukopaikkoja riittää. Kuljemme tienrakennustyömaan välistä, maata on myllätty ja siltoja rakennettu. Perustielläkin aika liikenne. Tylsää tien vieressä marssimista. Näitäkin päiviä aina tulee. Miten lie jatkossa Camino menee tällä välillä. Viimeisellä taukopaikalla tapaan Bobin ja sovimme parista bissestä illalla. Kirkon albergueen, kirkossa kiinni. Pieni paikka, kivaa vaihtelua. 23 km meni 6 tuntiin 18 minuuttiin. Hyvä fiilis, marssitahti on löytynyt.

Early up, couple coffees and off. Boring gravelroad by the asphalt road. They are building Autovia along the way, eyesore in the cornfields. First stop Granon. I meet american Mary, a korean lady and Samantha, who looks like Kate Perry. Doug, a brit and I join the group. Talk this and that, about our lives and expectations. Over the border to Castilia y Leon, giant pole tells us only 550 kilometres to SdC. Villages and bars on the road, we stop in each one. We go by the road building site, asphalt road has heavy traffic. Boring day, You get these on the Camino. Last bar I meet Bob and we decide to have few beers in the evening. Small albergue literally by the church, nice change, very basic. 23 km in 6 hours 18 minutes. Good feeling, right marching pace.