Los Arcosissa oli mukava albergue, otin olutta aamiaiseksi ja pimeälle tielle. Maaseututietä pitkin Sansoliin, pieni kylä mäellä, pari kahvia ja pulla tiendassa, puron toisella puolen olikin oikea ravintola, kahvi ja bocadillo. Mäki alas ja suoraa tietä kohti Vianaa, suoraa ja suoraa, seuraamme asfalttitietä mäkiä ja laaksoja pitkin, väliin se yli toiselle puolelle. Lonkkaan sattuu, lähdin liian lujaa, tauottelen rauhassa. Viana tuntuu olevan ikuisuuden päässä, taas pitkä suora. Viana on tietenkin mäellä, huipun pienen plazan ympärillä on ravintoloita, kaikki täynnä. Tuumaan, että jos otan oluen jään tänne ja Logrono jää näkemättä. Ei muuta kuin alas mäeltä, pienille poluille. Kuuma painaa päälle, rasituspäänsärkykin yllättää. Viimeiset kolme kilometriä on vielä tylsää teollisuusaluetta. Sillan yli Logronoon, ensimmäinen albergue täynnä, kunnallisesta viimeisiä paikkoja. Päivän pituus olikin 32 kilomeriä, vedin sen vajaaseen 8 tuntiin. Automaatin radler on harvoin maistunut niin hyvälle. Kello onkin vasta 15.00, joten ehkä saisin ruokaa plazalta. Paikka on täynnä lauantaita viettäviä paikallisia, pitkän kävelyn jälkeen saan pöydän. Salada mixta, bacaleo ja arroz täyttävät vatsan. Palaan albergueen, suihkuun ja pesemään koneella pahalle haisevia vaatteita. 4 ,5 euroa on pieni korvaus puhtaista vaatteista. Voima palautuu hiljalleen. Menen peregrinomessuun ja saan syntini anteeksi. Otan elämäni ensimmäisen ehtoollisen. Voimaa riittää, joten bilekaduille. Espanjalaiset tekevät sitä mitä parhaiten osaavat: bilettävät. Tapasbaarissa onkin kaunis irkkutyttö Marion ja kolme miestä. He päättävät lähteä aamulla 30 km reissulle 30 asteen lämmössä. Liekö juodut kolme Riojan parasta avanneet ajatusta. Espanjalaisnaiset ovat itsenäisiä, eivät pukeudu miestä varten. Tiukat farkut tai minihame, tiukka t-paita tai vielä tiukempi toppi. Kauniitahan ovat, pitkiä, laihoja, mistä pitääkin olla, valtava musta tukka ja kutsuvat isot silmät. Nukkumaan, siitä ei tule mitään, sillä ikkunan alla on leikkipaikka, jossa espanjalaiset meluavat aamuun asti.

Los Arcos municipality albergue was nice, not breakfast, couple of beers from automat and on to the dark road. Straight country road to Sansol. Small village on top of the village, two cups of coffee and snack in a tienda. Over the river and coffee and bocadillo in a restaraunt. Down to valley, Camino follows the asphalt road, up and down on the hills, over the road. Asphalt road has the valley, we have the hills. Hip hurts, I have walked too fast, stops are required,. Finally straight road to Viana, city on the hill faraway. Plaza on top, full of restauranta and people. I decide to continue, if I have one beer, I´ll stay here. Down the hill, back to road, headache begings, not enough beer. Last 3 kms boring industrial estate. Finally a bridge, first albergue full, municipal has few places, I get one. 32 kilometers in roughly 8 hours, +30 c and no shelter. Radler has never tasted so good. I regain my force slowly. Off to plaza to eat. Place is full of spaniards doing what they do best: buzz. Every place full, I finally get a table in 10th restaurant, salad mixta, bacaleo and arroz. Back to albergue, shower and clothes washed. 4,5 e is little for clean clothes. Full of energy, so I go to the pilgrims mess. Priest gives us a full monty service, I take holy communion for the first time in my life. Hit the party streets, every place was full. I see Marion, beautiful irish girl with three peregrinos. They plan to hit Najeres 14.4., 30+ km in 30 celcius. Three bottles of Riojas best might have influenced the decision. Spanish women are independent, they don´t dress for men. Tight jeans or minishirt, tight t-shirt or even tighter top. Goodlooking also, slim in slim places, too much dark hair and big, inviting eyes.