Odotan Robertoa pari tuntia, Estellasta en löytänyt aamiaista, kahvikin oli tiukassa. Irachen viinitila tarjoaa ilmaista viiniä, otan mallin vuoksi vähän ja myöhemmin vähän enemmän oluttölkkiini. Nuorisojoukko taitaa ottaa vieläkin enemmän. Laulu raikaa vielä pitkään takaani. Metsäpolkua ja jatkuvaa nousua. Kuljen yksin, lähdin niin myöhään. Viimeinen kylä on tietenkin mäellä, hiki alkaa virtaamaan. Olutta ja perunapiirakkaa. Viimeiset 12 kilometriä on hiekkatietä peltojen keskellä. Lämpöä riittää ja suojaa ei ole. Hiki in auringon kyyneleitä. Vasen käsi kärvähtää. Los Arcosin plazan olut ja pizza palauttaa nopeasti. Kuittaan itseni albergueen ja härvään plazalla. Irachen tytöistä yksi tulikin bussilla ja toisella on iltapäiväkrapula. Juttelen ihmisten kanssa, nälkä yllättää, joten lähden kahden kanadalaisrouvan kanssa syömään. Ruoka oli perusmallista, mutta seura parempaa. Sänkyyn, onneksi kuorsaajia vähän.

I wait Roberto for few hours, I got a message not to wait, so I proceed alone, odd town, could not find desayonoplace, even in the plaza. Off to road and as usual up and up. Irache wineyard gives free wine. Took little and then little more to my beercan. Youngsters take more, I can hear them singing farway. I walk alone, left so late. Last village is of course on the hill. Beer and patatas. Last 12 kilometers in gravel roads between fields. Locals working on them, we change ”olas” and ”buen caminos”. Sun and no shade, sweat is tears of the sun. Los Arcos plaza´s bar is my first stop. Big church and 30+ peregrinos, I greet and meet., Albergue and back to plaza. Went to dinner with two canadian ladies, food was basic, company excellent.