Odotin Roberton kuvia, en saanut, siksi juttu vasta nyt. Yö oli kärsimystä alberguessa, joku kuorsasi, heräsi, rapisteli tavaroitaan, näpsytteli valoja. Tunnin nukahtamisia, huono yö. Roberton kanssa baariin jossain Pamplonan loppupäässä. Kylä ja toinen ilman baaria, vuoret edessä. Eteenpäin, nousua, menemme vuoren sivua pitkin. Iso rivi silmää häiritseviä korkeita tuulivoimaloita, niitä kohden mennään. Pienessä kylässä kauppa ja albergue. Ostamme leipää, juustoa ja kinkkua välipalaksi. Kapeita polkuja meitä varten. Anos des Perdon on tuulinen paikka, kerää meitä joukoksi, 92 ammutun muistomerkki ei. Jos nousu oli raskas, lasku vielä raskaampi. Kivet hakkaavat jalkoja, putoavat edestä, hitaus on valttia. Kolme kilometriä etenee hitaasti. Jurraamme maaseudun läpi. Ensimmäinen albergue, sinne jäädään. väsyneenä nukkumaan.

Night of torture in albergue, snoring, a man woke up, put on light, scrabbli ng stuff, slept only few hours. Part of Camino experience. Pamplona is thriving city, building cranes everywhere. Coffee at the end of city. Green countryside, small groups of pilgrims going towards the mountain and windmills, eyesores. Sleepy villages, no services. Windy, small path, finally an open bar. Roberto buys ham, cheese and bread, simple meal. Anos de Perdon is brown metal silhouettes of peregrinos. Suddenly we are group of 50 there. Pictures and chatting on a chilly hill. Afterwards 3 kilometers grueling downwards path. First albergue on Puenta de la Reina, tired, so food and sleep.