Edellisestä Caminosta on jo muutamaa vuosi, mieli kaipasi pyhiinvaellusta, rasitusta, liikettä ja vapautta.

Jään eläkkeelle tänä vuonna, olen tienristeyksessä, vuosi 2025 tuo paljon hyviä vaihtoehtoja, joista pitäisi valita paras. Kävellessä pää tyhjenee ja tuleva tie avautuu. Arki täyttää pään kaikella sinänsä tärkeällä, mutta ei merkittävällä. Pään tyhjentäminen ei onnistu ilman pitkää taukoa ja päivittäisen maiseman vaihtamista. Isojen päätösten teko vaati kypsyttelyä, marssiessa aivot surraavat taustalla. ”Solvitur Ambulando” sanoivat roomalaiset.

Keho vanhenee, on mentävä, kun vielä voi. Kunto kestänee vaelluksen, palautuminen on aina ikääntyessä hitaampaa, mutta enpä usko sen haittavan. Kehon ehdoilla mennään. En usko edes rakkoihin, joten tuskin niitä tulee. Riskinä on aina kaatuminen, muu loukkaantuminen tai palautumisen pysähtyminen, mielikin voi kertoa, että ei jaksa. Silloin keskeytys ja lähimmällä lennolla paluu kotiin.

Camino de Frances kokemisena ja tekemisenä Camino as experience and physical reality

Ensi kertaa pyhiinvaellan yksin. Edelliset Caminot kuljettiin kaksittain välillä hiljaisuudessa, jopa alberguet olivat tyhjiä, matkalaisia satunnaisesti. Ranskan tiellä väkeä on huhtikuussa paljon liikkeellä, yksin ei tarvitse kävellä. Suurin joukko lähtee Sarriasta, 110 km riittää Compostelaan. Siellä voi olla majapaikoista tiukkaa viimeisellä viidellä päivällä.

Camino de Francesilla kulkee satoja tuhansia ihmisiä. Se on samaan aikaan turisti- ja kaupallinen reitti, kuten keskiajallakin. Minulla ei ole siihen mitään kantaa suuntaan tai toiseen, suuret joukot ovat varmasti oma kokemuksensa. Reitissä monta näkökulmaa, tuomme hyvää pyhiinvaeltajarahaa köyhälle maaseudulle, joku pahoittelee ”aitouden menetystä”. Olemme aina ohikulkevia vierailijoita toisten ihmisten arkielämässä. Camino on oma kuplansa, jokaiselle erilainen.

Päiväreissuni on noin 25 km. Vauhtina tasainen on 5 kilometriä tunti, tauot mielen mukaan, itse en niitä juuri pidä, vauhti on minulle sopivan hidas. Marssiessa ajattelen vain majapaikkaa, ruokaa ja juomaa. Maisema vaihtuu, varmasti ja hitaasti.

Päivä aloitetaan aikaisin, viimeistään 8.00 lähtö ja perillä noin 14.00, ehtii albergueseen ajoissa, jää myös aikaa katsella kylää tai kaupunkia. Päivärutiini, aamiainen, marssi, lounas, suihku, levytystä, päivällinen ja iltariennot. Yöksi punkkaan palautumaan, tätä toistetaan, kunnes jalat sanovat, että lepopäivä. Suunnitellusti päivä taukoa Pamplonassa, Leonissa, Burgosissa ja Ponteferradassa, kaikissa on kiinnostavaa historiaa pelkästään turistinakin, pyhiinvaeltajalle enemmän. Pamplona on niin alussa matkaa, ehkä jää väliin, muitakin taukopäiviä voi tulla, aikaa varasin riittämiin.

Muutaman Teamsin olen sopinut matkalle, täysin ei irti kotimaasta pääse.

Odotukset Expectations

Haluan olla jatkuvassa liikkeessä, kehon rasitus on aina mukava tapa elää. Ulkona olemista, sisällä saa olla tarpeeksi elämässä. Uutta maastoa, Espanjassa kesä on jo alussa. Mitä vastaan tulee, katsotaan avoimin mielin. Aiemmilla caminoilla on nähty vain kolmannes kaikesta kiinnostavasta. Matkalla ollaan pyhiinvaeltajana, eikä turistina. Mielikin ottaa vastaan vain sen, mitä jaksaa. Hyvää ruokaa ja juomaa, Espanjan tavaramerkki.

Ehkä matkalla tapaa mielenkiintoisia ihmisiäkin. Caminolla syntyy äkkiä perhe, henkilöitä, joita näkee joka päivä, joihinkin tutustuu paremmin, jotkut jäävät varjoon. Ihmiset voivat vaihtua äkkiä, joten kohtaamiset ovat intensiivisiä ja monella lailla haastavia, edellisiltä reissuilta on vielä ystäviä.

karikandelberg avatar

Published by

Categories: